Jouni Kuronen

HILJAISUUDESTA JA OLEMASSAOLEMATTOMUUDESTA

1. PÄRNUN NYKYMUSIIKIN PÄIVISTÄ 1999

Pärnussa järjestettiin 21.1.-23.1. tänä vuonna nykymusiikin päivät. Kun kysytään mitä siellä tapahtui, on vastaus helppo antaa - ei mitään, paikkakunnalla ei ollut minkäänlaisia tapahtumia. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, vaan päinvastoin hyvin monimutkainen. Päivien teemana oli hiljaisuus ja Pärnussa esitettiin John Cagen (k.1992) teos 0'00"(1962), joka on toinen versio hänen teoksestaan 4'33"(1952). Teoksessa 4'33" tuodaan esiin hiljaisuus soittimen kautta, jota ei soiteta, eikä teoksessa ole ääniä. Teos 0'00" on sitten luonteeltaan yleisempi: siinä ei ole läsnä mitään soittimia, vaan arkipäiväisten tekojen kautta viitataan siihen, että jotain ei ole. Teoksessa tiivistyy teoksen 4'33" olennainen sisältö ja samalla -vaikka tämä kuulostaa paradoksaaliselta- teoksen sisältö on paljon moniulotteisempi ja laajempi.

On mahdollista, että nyt Pärnussa esitettiin teoksesta 0'00" aivan uusi tulkinta. Cage esitti itse teoksen vuonna 1962 konsertissa omien toimiensa kautta kirjoittamalla teoksen partituurin. Vaikka joskus on ajateltu Cagen ainoana tavoitteena tässä olleen tuoda oma elämänsä musiikiksi teokseen, oli hänen tavoitteenaan mieluummin toiminnan kautta tuoda nolla-aika, olemassaolemattomuus läsnäolevaksi. Partituuri antaa täyden vapauden tehdä tämä millä tavoin tahansa, mutta ei samalla tavalla kahta kertaa. Kun teoksen painopiste on juuri olemassaolemattomuuden ja olemassaolevan välisessä suhteessa, on Pärnussa esitetty tulkinta erinomaisen onnistunut. Olemassaolemattomuuden läsnäoloa tuskin voidaan tuoda enää selvemmin esiin?

Mitä mielenkiintoista tällaisessa teoksessa sitten voi olla? Se tuo silmiemme eteen hyvin arkipäiväisen ja tutun asian samalla kun sen huomaaminen voi syventää kuvaamme maailmasta.

Jos olisi halunnut saada hyvin konkreettisen tuntuman teokseen, olisi voinut matkustaa Pärnuun ja alkaa etsiä teosta ja sen esitystä sieltä. Kun olisi huomannut sen mahdottomaksi, olisi ymmärtänyt kuinka merkityksellinen ja läsnäoleva voi olemassaolemattomuus olla olemassaolevan keskellä. Niiden kannalta, jotka eivät osallistuneet millään tavoin päiville, teokseen onneksi sisältyy sellainen ulottuvuus, että siihen voi paneutua milloin tahansa missä tahansa - vai pitäisikö teos esittää vielä joskus uudestaan?

2. HILJAISUUDESTA JA JOHN CAGEN TEOKSISTA 4'33" JA 0'00"

Nykyajan ihminen kohtaa harvoin hiljaisuutta kaiken kiireen ja hälinän keskellä. Ja vaikka hän sitä joskus kaipaakin levätäkseen ja latautuakseen uusiin suorituksiin, on hiljaisuus hänelle usein kuitenkin mieluummin epämiellyttävää: hiljaisuus tekee hänet levottomaksi ja jouduttuaan hiljaisuuteen hän jo pienen hetken kuluttua rikkoo sen ryhtymällä tekemään jotakin. Vaikka hiljaisuus hänen kannaltaan on itsestäänselvä asia, ei kuitenkaan ole selvää mitä hiljaisuus on ja mikä on sen asema hänen elämässään. John Cage on onnistunut kahdessa teoksessaan, 4'33" ja 0'00", vangitsemaan jotain olennaista hiljaisuuden ilmiöstä. Tarkastelen kirjoituksen tässä osuudessa hiljaisuutta noiden kahden teoksen valossa näkökulmasta, jota voitaisiin kutsua ontologiseksi. Lopuksi luon lyhyen silmäyksen hiljaisuuden asemaan elämässämme.

Hiljaisuudella tarkoitetaan yleensä ennenkaikkea äänten puuttumista. Merkillepantavaa tässä määritelmässä on se, että hiljaisuus nähdään, ei jonakin, vaan jonkin puuttumisena. Hiljaisuus ei olekaan itsenäinen asia, tavallaan sitä ei ole ollenkaan. John Cagen teos 0'00" vaikuttaa ilmaisevan hiljaisuuden tätä ulottuvuutta, sen olemassaolemattomuutta. Kun on muitakin samalla tavoin olemassaolemattomia asioita, joudumme myöntämään, ettei teos voi ilmaista pelkästään hiljaisuuden, vaan myös monien muiden asioiden olemassaolemattomuutta. Teoksen 4'33" painopiste on sitten enemmän juuri hiljaisuuden ja sen, minkä kautta hiljaisuus on, välisessä suhteessa. Se, mikä teoksessa 0'00" on ilmaistu olemassaolemattomuutena, ilmenee teoksen 4'33" hiljaisuutena. Tällaisen vertailukohdan olemassaolo tekee ymmärrettäväksi sen, miksi teos 0'00" on teoksen 4'33" toinen versio.

Hiljaisuus on olemassaolemattomaksi asiaksi merkillisen selvästi olemassa. Voimme sanoa hiljaisen tilan olevan olemassa äänten puuttumisen kautta. Samalla tavalla voimme sanoa esimerkiksi mahdollisuuksien olevan olemassa. Kun jokin esine on valkoinen ja sanomme sen voivan olla punainen, tuon esineen punaisuus on tuskin olemassa: muutoin sanoisimme olevan olemassa asioita, jotka oikeastaan eivät ole olemassa. John Cagen teokset 4'33" ja 0'00" osoittavat kuinka merkityksellinen on olemassaolemattomuuden läsnäolo olemassaolevan rinnalla: niiden ansiona on tuoda selvästi, tiivistyneenä esiin olemassaolemattomuuden, hiljaisuuden ja olemassaolevan välisiä suhteita.

Tulkintani teoksista nojautuu erityiseen käsitykseen siitä, mitä viime kädessä on olemassa, nimittäin partikularistiseen ontologiaan, jonka mukaan vain partikulaariset kvaliteetit ovat olemassa. Erilaisen ontologisen näkemyksen kannattaja saattaisi olla kanssani eri mieltä. Jos hän esimerkiksi hyväksyisi universaalien olemassaolon ja olisi platonilainen realisti uskomalla noiden universaalien olevan olemassa materiaalisista esineistä riippumatta, voisi hän ajatella teosten ilmaiseman olemassaolemattomuuden ja hiljaisuuden olevan ikkuna materiaalisen maailman olemassaolosta riippumattomien ikuisten ja ajattomien olioiden, kuten mahdollisuuksien olemassaoloon. Riippumatta siitä, mitä Cage ajatteli, vain oikean ontologisen näkemyksen omaava ihminen voi ymmärtää teokset oikein.

Totesin alussa hiljaisuuden yleensä tekevän ihmisen levottomaksi. Hiljaisuus on tuskin kuitenkaan itse levottomuuden syynä hiljaisessa tilassa: kuinka asia, joka ei oikeastaan ole, voi tehdä ihmisen levottomaksi? Ehdotankin, että levottomuuden syynä on mieluummin jotakin muuta. Hiljaisuus on osa elämää ja ehkä ihminen joutuu hiljaisuudessa kosketuksiin elämää koskevien, hänet levottomaksi tekevien kysymysten kanssa. Ihminen, joka vain toimii ja toimii, ei voi miettiä, miksi hän toimii, niinkuin toimii. Jos levottomaksi tekevien asioiden käsittely johtaisi myönteisiin seuraamuksiin henkilön elämän kannalta, pitäisi hänen silloin mieluummin pyrkiä kohtaamaan hiljaisuus kuin paeta sitä.